Hitaasti hyvä tulee, eikö niin? Oikeanpuolimmaiset villikset tein toista lahjetta vajaaksi kolme vuotta sitten. Eivät tulleet valmiiksi, kun taskuvaipat olivat niin käytännölliset päivähoidon aloituksen myötä. Nyt sitten päätin tehdä valmiiksi, mutta isothan nuo vielä ovat tälle nuorimmaiselle. Tuohon taakse ajattelin neulahuovuttaa jotakin somaa. Oikeanpuoleiset aloitin, kun vauvamme oli vastasyntynyt. Nyt hän on jo yli puolivuotias ja jonkin verran kasvanut, joten jouduin hieman purkamaan, jotta saan sopivammat aikaiseksi. Vaikka monet vannovat villisten ylivertaisuuteen kesähelteillä, niin ainakaan minua ei villisten neulominen juuri huvittanut.

Villikset hahtuvaa, malli omasta päästä.

Puikoilla on myös sukka, jonka aloin kärjestä. Tapa on mulle uusi ja onhan se niin, että uuden opettelu tekee hyvää ja pitää innon yllä, kun muuten sukkien kutominen ei ole mitään neulonnan ykkösjuttua mulle. Sukissa ei meinaa kärsivällisyys riittää siihen toiseen kappaleeseen...

Pipo pikkaraiselle. Ohje on neulekirjasta jonka sain joululahjaksi viime jouluna. Pipo on Pehmoisia neuleita pienokaiselle -kirjan kannessakin. Tämä pipo on Novita bambu-lankaa, jota ei enää mistään saa. Samasta langasta on edellisen postauksen pintaneuletakki isommalle tytölle sekä alakuvan bolero pikkaraiselle. Boleron ohje on muistaakseni edelliskesän Novitan lehdestä.

 

Ompelusaralla on valmistunut  20 pitkää imua hamppujoustofroteesta ja 9 luomubambufleesestä ohjeella leikkaa ja saumuroi. Tulipa oltua tehokas :)