Kesä on erilaista käsityöaikaa kuin talvi. Hiekklaatikolla on virkkuutyö, kesäisillä automatkoilla neule ja ei niin kauniina kesäpäivinä voi sitten istuutua saumurin ja ompelukoneen ääreen. Tänään kuopuksen päiväuniaikaan hurautin itsellni paidan. Tällä mallila olen ennenkin ommellut muutaman imetystopin. Kuva on huono ja paita näyttää kierolta henkarilla, mutta äälle istuu ihan mukavasti. No, nuo hihat eivät ihan miellytä kun tykkään niukemmista. Noihin mahtuisi kaksi kättä lisää. Ovat siis mallia "perinteinen t-paita" Seuraavaan paitaan teen sitten toisenlaiset ja noillekin saatan keksiä jonkun supistuksen.

Aiemmin tässä kuussa ompelin viisivuotiaalleni Ottobren 3/2012 lehden kaavalla ihanaisen röyhelötopin. Jo aikaisemmin keväällä olin ostanut kiinnisilitettävää kimalletta ja tähän paitaan se sopi paremmin kuin hyvin. Aika kauan kuitenkin asia hautui mielessä ja tänään vihdoin sain silitettyä nuo kukkaset. Paidan valkoin osa (kauniin luonnonvalkoinen) on omasta t-paidastani, joka oli kutistunut pesussa pituudestaan. Röyhelöt jämätrikoota ja kauluksen resori jo aikaa sitten ostettua. Melko edullista vaatetusta siis ja tyttö oli enemmän kuin onnellinen paidastaan. Itsekin olen tyytyväinen lopputulokseen. Toivottavasti kimallekukkaset kestävät!

Rupesin tässä miettimään, että olenhan minä jotain muutakin ommellut kesällä. Ei tämä nyt näin vähäistä ole voinut olla!?!? Ja sitten muistin. Kukkaketomekot tytöille. Kangas EK:sta, esikoisen valitsemaa. Hänen mekkonsa on ommeltu Mekkotehdas-kirjan kaavalla ja pienemmän mekon kaavan otin Ottobren 3/2012 lehdestä. Isomman mekon ompelussa kaikki ei mennyt ihan niin kuin olisin toivonut, pienemmän mekko oli yllättävän helppo tehdä, vaikka ohje näytti mielstäni mutkikkaalta. Tykkään tykkään silti molemmista. Ja näillä mekoilla on jo parit kesäjuhlat käyty.

Ompelemaan vielä ehtii jossain välissä, mutta käsitöiden kuvaamiseen ja tänne blogiin laittamiseen ei meinaa löytyä päivästä sopivaa koloa. Nyt löytyi. Tässäpä ompeluuksia viimeisen kuukauden ajalta, jolloin vuodenaikakin on muuttunut keväästä kesään. Tänään omassa lämpömittarissamme komeili alkuillan varjossa 22 astetta.

Esikoinen halusi olla kerhon vappunaamiaisissa Pocahontas. Äidin kangaskätköistä löytyi juuri sopivaa keltaista trikoota. Mekon kaavan piirsin kesämekkosen mallia mukaillen. Tyttö piirsi paperille millaiset inkkarikuviot hän haluaa mekkoon ja painoimme ne kontaktimuovia sabloonana käyttäen mekon etukappaleelle. Kädentiet ja kaulus saivat resorihuolittelun. Lopuksi korostin keltaisia kolmioita punaisin tikkauksin. Värit ovat valitettavasti hieman pliisut yllä olevassa kuvassa...

 

Tämän tunikan olen joskus vuosia vuosia vuosia sitten ommellut itselleni ja löydyttyään se sai hihansuihin ja pääntiehen kuminauharypytykset. Olinkin aikoinaan ommellut sen niin kätevästi, että muuta ei todellakaan tarvittu kuin kuminauhojen pujottaminen ja niin oli esikoiselle jälleen uusi kesämekko valmiina. Tähän tyttö ihastui ja sattumoisin nämä legginsit, jotka ompelin samasta trikoosta kuin inkkarimekon, niin sopivat tismalleen mekon pariksi. Tämän parempaa pihavaatetta ei olekaan!

 

Tästä tunikamekosta tykkään! Aivan samanlainen esikoisellani oli kun hän oli kaksivuotias. Tunikan pariksi sopivat vaikka nämä punaiset legginsit. Molempien kaavat löytyy Suuri käsityö -lehdestä 1/2009 ja ovat ihan mun ehdottomia suosikkeja. Kivoja ja simppeleitä ommella.

Kukikkaan kankaan loput (sitä löytyy vielä minipikkasen) meni tähän kukkopillitunikaan kuopusta varten. Samaisesta kankaasta olen ommellut itselleni puseron ja esikoiselle hameen helmaa. Tästä tuli ihana kesäpaita ja kaava löytyy Ottobrestä 1/2009

Kuva aplikaatiosta vähän lähempää. Eihän tuo mennyt ihan nappiin, mutta onpahan sitä käsityön jälkeä!

 

Äitienpäivälahjaksi sain toivomani Mekkotehdas -kirjan. Mikäpä sen parempi lahja kahden rinsessan ompelevalle äidille? Olen jo jonkin aikaa seuraillut saman nimistä blogia ja ihastellut siinä esiteltyjä mekkoja ja muita ompeluksia. Tänä aamuna esikoinen sai valita, minkä mekon ensimmäiseksi toteuttaisin kirjasta. Vastoin omia odotuksiani hän valitsi pitkähihaisen Riine-mekon, koska kesäiltaisin voi olla viileää. Tyttö vielä toivoi, että tekisin siihen keppiheppa-aplikaation, mutta saapa nähdä, jos se jäisi odottamaan jotain toista mekkoa. Tämä on niin ihana jo tällaisenaankin. Mekon helma on tarpeettomaksi käynyt äitiyspakkauslaatikkosängyn reunarimssu. Miehusta ja hihat ovat peräisin tyynyliinasta, joka oli keskeltä sen verta hapristunut, että siihen oli jo tullut reikä.

Vaateompeluiden lisälsi on syntynyt pari vaippaa...

 

Enpä ole huomannutkaan laittaa tänne kuvaa yhdestä kevään aikaansaannoksestani. Olen tähän melko tyytyväinen, koska kerrankin sain aikaan ihan vaatetta asusteiden ja muiden pienten töiden sijaan... Vaikka onkin lapsen koossa, mutta silti...

Tämä liivimekko on synttärilahja viisivuotiaalle kummitytölleni. Neuloin sen Dropsin Cotton lightista syksyn 2009 Novitan ohjeella. Mukava ja suhteellisen nopeatekoinenkin neulottava, selkeän mallineuleen oppi helposti ulkoa ja kiva välillä tehdä muunkinlaista palmikkoneuletta kuin peruspalmikkoa. Mekko oli kovin mieleinen saajalleen, ennen kaikkea värinsä puolesta ja miksei muutenkin. Tuli itsellekin hyvä mieli.

Pari päivää sitten tieni eksyi kangaskauppaan, onhan niissä välillä pistäydyttävä vaikka omasta takaa löytyy ihan riittämiin kankaita. Palalaarista löytyi pieni pala ihanan tyttömäistä rusettitrikoota.

 

Ja palasta syntyi tyttösilleni kaksi paitaa, toinen koossa 74 ja toinen kokoa 110. Isompi halusi tavallisen t-paidan, pienemmän paitaan tuli rymppyä hihoihin ja miehustaan. Molempien kaavat otin Ottobrestä. Pienemmän paidan kaavalla olen ennenkin ommellut, mutta nyt jätin niskasta nepparihalkion pois. Aikaa paitojen valmistumiseen kesti n. 5 tuntia, jolloin myös laitoin ruuan ja ruokin lapset, laitoin pienemmän unille, join kahvit, imetin, potatin, järjestelin lastenhuoneen, valmistin, tarjosin ja syötin välipalan, leikin ja tein milloin mitäkin mitä kotiäidin arkeen kuuluu... aika nopeasti siis paidat syntyivät, kun ompelin sauman kerrallaan muulta puuhalta joutessain.

Hyvät tuli ja jäljelle trikoopalasta jäi muutama hassu riekale, joista ehkä juuri ja juuri voi barbielle saada tuubimekon tai kaksi.

Isän vanha paita sai uuden elämän tässä 74 senttisessä essumekossa, jonka sydän ja toinen puoli

ovat pikkuruutuista puuvillakangasta. Kokeilin taas pitkästä aikaa aplikaatiota. Haastavaa etten sanoisi. Olen jossain nähnyt sellaisia läpinäkyviä paininjalkoja ja sellainen olisi voinut olla paikallaan tässä bambi-kuviossa. Kaava ja bambi ovat Ottobrestä 1/2012.

Isompi tyttöseni sai hamosen kankaasta, jonka jo jokunen vuosi sitten ostin kirpputorilta. Kangas on Marimekon Posetiivi vuodelta 1973. Ihana ja kovasti pääsiäiseen ja kevääseen sopiva! Tytön toive oli saada eteen paljon pinkkiä. Takana on vaaleankeltaista ja keltaista kohtaa kankaasta. Kaava on Ottobreltä (1/2010). Vyötärö on numeroa pienempi kuin mitä tyttö yleensä pitää siltikin sain kaventaa... Oi miksi ne nyt on niin leveitä meille aina? Kun kaavat ovat muuten niin ihania! Kangasta jäi hiukan jäljelle, pikkusisko saattaa saada siitä jotain vielä